tiistai 29. syyskuuta 2015

Hevosen lastaus ja kuljetus, part. 1.




Päätin herätellä vanhaa blogia eloon, ja kirjoittaa yhdestä lempiaiheistani, hevosen lastauksesta. Pahoittelen kuitenkin jo tässä vaiheessa lievää lukihäiriötäni, joka saattaa aiheuttaa lukijoissa primitiiviraivareita jo ennen ensimmäisen osion loppua.

Viimeaikoina minua on useasti pyydetty auttamaan erilaisten ongelmalastattavien kanssa, ja olenkin päässyt työskentelemään toinen toistaan kiinnostavampien hevosten parissa. Aivan liian usein joudun miettimään, että miten nämä hevoset on ennen saatu traileriin turvallisesti, kalustoa ja ihmisiä rikkomatta?

Yleensä kun hevosten kanssa lähdetään liikenteeseen, on määränpäänä kilpailut tai valmennus, jossa hevoselta odotetaan rentoa ja optimaalista suoritusta. Miten tämä voi olla edes teoriassa mahdollista,  jos 3-4 tuntia ennen suoritusta hevonen ahdistetaan äärimmilleen, sekä väkivalloin ja voimalla ahdistetaan pieneen tilaan seisomaan, mahdollisesti liian lujaa ajavan kuskin tärisevään traileriin?
Miksi ollaan valmiita maksamaan satoja euroja valmennuksista ja kilpailuista, varusteista, sekä kaikesta muusta, mutta se lastauksen opettelu ja hevoselle opettaminen on täysin ylitsepääsemättömän vaikeaa ahtaa siihen aikatauluun? Trailerin päivävuokrat liikkuvat yleensä n. 30e ympärillä, saman verran maksaa yksi kisamaksu. Onko se liinoilla ja pakottamalla lastaus oikeasti jo nykypäivänä niin normi, että siihen ei tahdota puuttua, tai edes koeta aiheelliseksi pysähtyä ja miettiä, että hetkinen, pitäisikö jotain muuttaa?

Tapoja opettaa lastaus on yhtä monia kun hevosiakin. Hevoset ovat kaikki erilaisia, eikä yhtä normia voi siis tässäkään asiassa olla. Tärkeimpänä kuitenkin pidän sitä, että hevonen toimii maastakäsin moitteettomasti, ja kunnioittaa ihmisen omaa tilaa, sekä osaa liikkua takaa eteenpäin. Itse käytän lähes aina maastakäsin työskennellessäni raippaa apuna, joka herättää monissakin ihmisissä voimakasta vastarintaa. Raippa ei kuitenkaan missään nimessä ole minulle pelkästään rangaistusväline, vaan yksinkertaisesti käteni jatke. En millään yletä koskettamaan hevosta käsilläni niihin paikkoihin mihin kullakin hetkellä paine pitää aiheuttaa, jonka takia pitkä kouluraippa on usein korvaamaton apu. Kun haluan hevosen liikkuvan reippaammin eteenpäin, viestitän vain raipalla takaosalle samalla kun käteni ja katseeni näyttää eteenpäin. Samoin kun lähetän hevosen esimerkiksi autoon, voin hieman kosketuksella rohkaista takaa. Turvallisen raipankäytön edellytys kuitenkin on, että hevosen ei tulisi pelätä raippaa yhtään enempää kun ihmisen kättä.

90% lastausongelmista ratkeaa kuitenkin jo kaukana trailerista. Kun hevonen kunnioittaa minua tarpeeksi kuitenkaan pelkäämättä minua, liikkuu hevonen minne minä sen tahdon, eikä tule sieltä pois minun ylitseni. Kun minä olen hevoselle selkeästi lauman auktoriteetti ja johtaja, pitäisi hevosen luottaa minuun tarpeeksi, vaikka johdattaisin sen takaperin rappusia ylös olohuoneeseemme. Tärkein pointti kuitenkin lastauksessa on se, että minun tulee olla luottamukseni arvoinen. Kun hevonen luottaa minuun tarpeeksi mennäkseen traileriin, on kuskin oltava tämän luottamuksen arvoinen. Suosittelisin jokaiselle hevosenomistajalle/kuskille matkustamista kerran trailerissa, ymmärtääkseen asian hevosen näkökulmasta. Hevonen ei kuitenkaan osaa ennakoida niitä kurveja niinkään hyvin kuin ihminen, ja suurin osa lastausongelmista johtuukin huonoista kokemuksista matkustaessa.

Luottamus on vaikea ansaita, mutta äärimmäisen helppo rikkoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti